Maalla oppii taitoja, jotka nykypäivänä jäisi kaupungissa oppimatta. Tajusin juuri, että Herrat 9 ja 12 eivät ole eläessään tiskanneet.
Nyt pyysivät erikseen saavatko hoitaa homman! Wau - kyllä saivat!
Herra 9 pyysi vielä lisäksi, että voisiko myös pestä hellan. Taka-ajatuksiakin taisi plussapisteiden muodossa olla. Tosin tällä kertaa en tiedä keneltä niitä plussia nyt kalastellaan, koska siivouksen jälkeen tuli pyyntö "Voisitko kirjoittaa tästä blogiin".
Pojille tämä on kyllä elämysten kesä muutenkin. Herra 9v totesi tässä taannoin kun keitteli kahvia: "Äiti, kyllä elämä maalla on ollut ennenvanhaan raskasta, kun tää kahvinkeittokin on niin vaikeaa". Meillä juodaan siis pannukahvia.
Televisiotahan meillä ei ole täällä ollenkaan, eikä taida tullakaan kun ei sitä kukaan tunnu kaipaavan. Pojilla on kyllä omat tablettinsa, mutta vuorokautinen ruutuaika on meillä jokaisella vain murto-osan siitä mitä se olisi kaupungissa.
Herra 9:kin, jolla tuntuu olevan jonkin asteista taipumusta peliriippuvuuteen, pyytää tuon tuostakin veljeänsä ulos. Yhtään kertaa en ole täällä ollessamme kuullut lausetta "meillä ei ole mitään tekemistä". Pojat ovat kaikissa touhuissa täysillä, ja vähän enemmäkin mukana.
Toivottavasti näistä nuorista miehistä on kasvamassa jotain muuta kuin parivaljakko uusavuttomia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti