tiistai 30. kesäkuuta 2015

Ulkolaudoituksen poisto


Villa Millington on alunperin ollut ulkoasultaan perinteinen hirsipintainen punamullalla maalattu maalaistalo. Missä vaiheessa taloon on tehty poikkilaudoitus on kysymysmerkki. Samoin kuin se milloin laudoitusksen väri on vaihdettu punamullasta siniharmaaksi.

Hirret ovat säilyneet niin hyvin ja ulkolaudoitus taasen on todella huonossa kunnossa niin maalipinnaltaan kun osittain myös puuosiltaan. Tämän vuoksi olemme päättäneet poistaa ulkolaudoituksen kokonaan ja palauttaa punaisen värin ulkoseiniin. Punamullalla tietenkin!



Tämän ilmeisesti lateksipohjaisen maalin poistaminen olisi kyllä jälleen sellainen urakka että huh, huh. Mutta onneksi siihen ei nyt tarvitse ryhtyä. 

Ikkunoiden verhouslaudat ovat myös ulkolaudoituksen myötä muuttaneet muotoaan hieman pelkistetympään tyyliin. Tässäpä nyt sitten pieni haaste tuolle isännälle, kun askartelee näihin tilalle entisen kaltaiset!




Laudoituksen alla on tuulensuojapaperit ja rimotus, mikä on varmasti pelastanut hirsirakenteen.


Koska pinta on tarkoitus jättää hirrelle jatkossakin, aiheutti kivijalka pienen pölyisen lisäoperaatioon, jonka vuoksi tämä varsinainen laudoituksenkin poisto on nyt vähän venynyt. Betoninen kivijalka, jota epäilemme jälkeenpäin tehdyksi on pakko viistää hirsistä poispäin ettei sadevesi pääse valumaan seinään päin. 

Muutamana iltana isäntä timattilaikalla tuota pöllyytti. Pointsit siitä, että unikot, jotka majailee talon seinustalla säilyivät tässä operaatiossa, kun oikein kauniisti kävin pyytämässä. Ison rälläkän kanssa työskennellessä tuolla korkeudella ei noita työasentovaihtoehtoja kovin paljon ole - mutta juuri kukkaan puhkeamassa olevat unikot säilyivät ja olen ikionnellinen siitä.

Siistiä jälkeä tuli myös kivijalanreunaan!






Jossain kohti oli pinkopahvi loppunut kesken ja tilalle oli laitettu ihan tavallisia pahvilaatikoita.
Talon yläkerta ei ole tehty hirrestä vaan se on alunperin ollut pystylaudoituksella ja sellaiseksi se palaakin. Tänään ei vaan rakennustelineet vielä ylttäneet yläkolmiolle asti.


Sieluni silmin tämän kyllä jo kykenen näkemään punaisena, valkoisine nurkkalautoineen. Ikkunat joutuvat kyllä vielä odottelemaan käsittelyä. Tälle kesälle ei ikkunaprojekti enää kyllä mahdu mitenkään. 

Kun katselee tuota talon ympärystä nyt niin on kyllä suoranainen ihme, jos tämän purku ja maalaus urakan jälkeenkin ne minun unikkoni ovat hengissä (taisin nimittäin jo tänään puottaa muutaman laudan keskelle puskaa, mutta ei kerrota sitä ääneen).



Naureskeltiin tuossa viikonloppuna, että pakko alkaa purkamaan tuota laudoitusta kun kuivat saunapuut on ihan lopussa. Vanhoilla laudoilla on yllätävän hyvä lämpöarvo ja kyllä näillä sauna mukavasti lämpiää loppukesän!

Katsotaan sitten aamulla miten perin tuolta sängystä ylös kömmitään, vai joutuvatko lapset kampeamaan meidät noiden lautojen avulla ylös.





















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti